Sunnuntaina 18. tammikuuta rokki raikasi Oulussa kun Vuolteen opistolta nouseva bändi “Piraattirakkaus” asteli kauppakeskus valkeassa olevalle kesäkadun lavalle, osana Oulu 2026 kulttuuripääkaupunki avajaisfestivaalia.
Kesäkadulla oli yleisöä odottamassa jo ennen keikan alkua, olivat he saapuneet bändin tai jonkun muun tarpeen takia. Useampi kymmen ihmistä odotteli lavan tuntumassa, sekä että myös lavaa vastapäätä olevalla kulkuväylällä kerrosta ylempänä. Sound-check oltiin tehty ajoissa, ja keikkaa edeltävät minuutit tuntuivat kontrolloiduilta, aina ei ole näin ennen keikkaa. Bändi kertoi keikan alkavan ihan kohta.
Kaksi juontajaa esittelivät bändin yleisölle jonka jälkeen bändin jäsenet astelivat lavalle, heille omistetuille paikoille. Yksi kolmesta solistista, Jussi, jolla oli myös ukulele kaulallaan, toivotti kaikki tervetulleeksi ja julisti keikan alkaneen. Rumpu komppi alkoi ja bändi aloitti 55 vuotta vanhalla ikivihreällä klassisen rokin klassikolla “smoke on the water” bändiltä “Deep Purple”, biisi oli hienosti suomeksi muunneltu versio. Jussi takoi jalkaa maahan kuin aito rock bändin nokkamies, ja teki yleisölle selväksi että energiaa heiltä ei puutu. Sitten, kuten progerock bändi soittaisi pitkää medleytä ja vaihtaa toiseen biisiin silmänräpäyksessä, smoke on the water muuttui euroviisu sensaatio Käärijän biisiksi “Cha cha cha”. Keikan rakenne oli biisien suhteen muutenkin hyvin “medleymäinen”, eli kokonaisia biisejä ei paljoa kuullut, vaan ne oltiin muodostettu yhdeksi sulavaksi kokoonpanoksi. Toki koko keikka ei ollut yhtä medleytä, vaan se koostui useammasta eri medleystä.
Tässä vaiheessa yleisöä oli jo kerääntynyt kunnioitettava määrä, eikä ihme, Bändin energia oli magneettista ja ilmassa leijui positiivisen lämmin tunnelma. Käärijän biisi saatiin soitettua ja soitto loppui. Ihmiset taputtivat ja pääsolisti alkoi puhumaan. Ilmeisesti kyseisenä päivänä oli toisen solistin “Minnan” syntymäpäivä ja Jussi pyysi yleisöä liittymään mukaan, laulamaan hänelle.
Seuraavaksi genret liukuivat eestaas, kun bändi soitti muunmuassa J.Karjalaista ja useamman JVG biisin.
Viimeisenä vuorossa oli koskettava hetki, kun soitettiin Pate Mutajärveä ja Popedaa, edellä mainitun henkilön kunniaksi. Manserokin ja suomimusiikin legenda Pate Mustajärvi menehtyi viime vuoden puolella tapaninpäivänä. Tämä oli selvästi koko keikan koskettavin osa ja helposti myös muistettavin.
Keikka loppui, lopuksi kiitettiin yleisöä ja bändi kumarsi lavalle nousseiden juontajien kanssa. Kaiken kaikkiaan koko esitys oli mennyt hyvin ja se toi hyvät fiilikset paikalla olleille ihmisille.